Lukijalle:
Sirkat ovat olleet ihmiskunnan riesana vuosituhansien ajan. Lähi-idässä niitä on kuvattu jo viiden vuosituhannen takaisissa seinäkaiverruksissa. Kreikan filosofit väittivät, että sirkat ovat joskus olleet ihmisiä. Kun jumalat toivat musiikin maailmaan, innokkaat ihmiset unohtivat syödä ja kuolivat. Heistä tuli sirkkoja – sittenpä saavat laulaa koko ikänsä !
Tässä jäljempänä joitain välähdyksiä Jyväskylän Sirkkojen alkuhämärästä. Teksti ja kuvat ovat peräisin intendentti Erkki Fredriksonin mainiosta teoksesta "Nelinkertainen mieskvartetti Sirkat". Kuvien alkuperäinen lähde on Keski-Suomen museon kuva-arkisto.
Rantapuiston ravintolan kuva on peräisin Antero Salojärven postikorttikokoelmasta.
Jyväskylän kaupunki perustettiin vanhalle markkinapaikalle kulkuväylien risteykseen 1837. Kaupungin elämä pysyi jokseenkin kituliaana aina 1860-luvulle saakka, jolloin ensimmäiset suomenkieliset oppilaitokset alkoivat antaa Jyväskylälle uutta vireyttä. Kaupungista muodostui vähitellen suomenkielisen sivistyksen keskus. Puutavarakaupan korkeasuhdanne 1870-luvulla vaurastutti kaupunkia melkoisesti, rakennustoiminta vilkastui ja palvelut paranivat.
Vastaperustetun kaupungin varhaisimmat musiikkiesitykset olivat markkinamusikanttien soittajaisia. Korkeatasoisempaa musiikkia sen sijaan esitti Lohenpojat -niminen trio Rantapuistossa sijainneen Kylpylaitoksen asiakkaille kesällä 1855.
Ylioppilaitten kvartettilaulua jyväskyläläiset saivat kuullakseen 1859 ja seuraavalta vuosikymmeneltä lähtien konsertoi kaupungissa useita nimekkäitä soittajia ja laulajia.
Jyväskylään 1863 perustettu kansakoulunopettaja-seminaari vaikutti alusta lähtien kaupungin musiikilliseen ilmeeseen. Seminaarin musiikin lehtorin Erik August Hagforsin toiminta loi pohjan Jyväskylän maineelle musiikkikaupunkina ja etenkin suomenkielisen kuorolaulun kotikaupunkina. Hänen johtamansa oppilaskuorot ylsivät korkeisiin musiikillisiin saavutuksiin.
Syksyllä 1865 Hagfors perusti kaupunkilaisista koostuneen Jyväskylän Yksityisen Lauluseuran, joka kuitenkin toimi vain muutaman vuoden. Toinen kaupunkilaisten muodostamakuoro Jyväskylän Lauluseura toimi sen sijaan vuodesta 1878 lähtien jonkin verran kauemmin, aina 1880-luvun alkupuolelle saakka.
Jyväskylän torvisoittokunta 1881Jyväskylän torvisoittokunta oli oman aikansa kaupunginorkesteri. Tällä kaupungin varoin ylläpidetyllä, 1877 perustetulla soittokunnalla oli onni saada johtajikseen kolme etevää musikanttia. Gustaf Kock, Gustaf Dahlström ja Emil Pahlman johtivat Jyväskylän torvisoittokunnan useisiin voittoihin yleisissä laulu- ja soittojuhlissa. Soittokunta esiintyi tiuhaan sekä omin konsertein, avustamalla eri tilaisuuksien ohjelmansuorituksessa että huolehtimalla korkeatasoisesta tanssimusiikista.
Jyväskylän arvoa musiikkikaupunkina kuvannee melko hyvin se, että Kansanvalistusseuran laulu- ja soittojuhlat saivat alkunsa juuri Jyväskylässä. Vuosina 1881, 1884, 1887 ja 1890 Jyväskylässä vietetyillä laulu- ja soittojuhlilla menestyivät sekä kaupungin torvisoittokunta että seminaarin kuorot.
Musiikinlehtori Hagforsin ja myöhemmin hänen seuraajansa P.J. Hannikaisen uraauurtava suomalaisen kuorokirjallisuuden julkaisutyö sekä lukuisat omat sävellykset lujittivat tärkeältä osaltaan kuvaa Jyväskylästä suomalaisen kuorolaulun kotikaupunkina.
Musiikkiharrastusten ensimmäinen kukoistuskausi Jyväskylässä päättyi 1890-luvun alussa. Seminaarin musiikkitoiminta oli kuitenkin edelleen korkeatasoista, mutta soittokunta ja kaupunkilaisten kuoroharrastukset kärsivät pätevän johtajan puutteesta.
Vuosikymmenen lopulla musiikkiharrastukset virisivät uudelleen. Erilaiset yhteisöt, kuten esim. Vapaapalokunta, Työväenyhdistys ja Kauppalaisseura kokosivat jäsenistään kuoroja ja soittokuntia.
Kevään 1899 aikana Jyväskylässä valmistauduttiin innokkaasti seuraavan kesäkuun 14. ja 15. päiviksi määrättyihin laulujuhliin. Jyväskylän paikallisten laulujuhlien yhteydessä oli tarkoitus pitää Kansanvalistusseuran 25-vuotiskokous.
Jyväskylän laululava .Arkkitehti ja seminaarinlehtori Yrjö Blomstedtin suunnittelema puurakenteinen ja kansallisromanttinen Jyväskylän laululava valmistui parahiksi kesän 1899 laulujuhlille sen päänäyttämöksi.
Maamme valtiollinen tilanne oli helmikuun manifestin julkaisemisen jälkeen synkkä. Loppumattomat sensuuririidat, toistuvat sanomalehtien lakkauttamiset ja provokaatiot olivat lehtien keskeistä uutisaineistoa keväällä 1899. Vertauskuvin peitellyt hyökkäykset ja viranomaisia ärsyttämään tarkoitetut luvalliset mielenosoitukset ilmensivät tukahdutettua toimintahalua. Kaikkia koskettanut huoli isänmaan kohtalosta vaikutti myös laulujuhlien valmisteluihin.
Laulujuhlainnostus sai aikaan lauluharrastuksen voimistumista Jyväskylässä toimivissa kuoroissa sekä uuden kuoron syntymisen.
Jyväskylän Työväen lauluseuran iltamissa esitti P.J. Hannikaisen johtama, ja ensi kertaa esiintynyt mieskvartetti kolme laulua: Griegin Laulajatervehdyksen, Järnefeltin laulun Sirkka ja Sibeliuksen Sydämeni laulun. Nimettömän mieskvartetin esiintymissä Työväenyhdistyksen lauluseuran iltamissa voidaan pitää Sirkkojen ensiesiintymisenä. Miesseminaarin juhlasalissa 15.4.1899 esiintynyt vielä nimetön kvartetti esitti kahtena ensimmäisenä numeronaan teokset, jotka tulivat myöhemmin Mieskuoro Sirkkojen konserttien tunnusmerkeiksi. Griegin Laulajatervehdys oli useiden alkuvuosien konserttien avausnumero ja Järnefeltin Sirkka tuli kuoron nimenantajaksi ja eräänlaiseksi "ohjelmanjulistukseksi".
Ylioppilaskunnan Laulajille omistettu Armas Järnefeltin säveltämä ja Samuli Kustaaa Kallion sanoittama Sirkka-laulu oli määrätty jo alkukeväästä 1899 kahden muun laulun ohella seuraavan kesän laulujuhlien Miesäänisten laulukuntain ohjelmaan. Nämä laulut, Emil J. Genetzin Terve Suomeni maa, Oskar Merikannon Pellavan kitkijä sekä Järnefeltin Sirkka ilmestyivät seminaarinlehtori Jaako Länkelän kustannuksella ja hänen omistamansa Jyväskylän Kirjapainon painamana keväällä 1899.
Muutama päivä Työväenyhdistyksen lauluseuran iltaman jälkeen uusi kuoro ilmoittelee sanomalehti Keski-Suomessa harjoituksestaan Sirkat, Harjoitus tänä iltana täsmälleen klo. 7. Kuoron jäsenen metsänhoitajaa Ernst "Pulle" Blumenthalin ehdottamana uudelle kuorolle tuli nimeksi Sirkat. Kevään 1899 aikana kuoro ilmoitti lehdessä vielä kahdesta harjoituksestaan 27.4. ja 13.5.
Nelinkertainen mieskvartetti harjoittelemassa.Nelinkertainen mieskvartetti ensimmäisessä potretissaan: harjoitukset G.A. Stooren kotona. Ylärivissä vasemmalta Sanmark, Wadenstjerna, Sundlöf, Kanniainen, Candelin ja alarivissä Lönn, Blomstedt, Hannikainen, Konsin ja Hedman.
Sirkkojen osallistumisesta kesäkuisten laulujuhlien esityksiin ei ole säilynyt varmoja tietoja, joten monet osallistumiseen liittyvät yksityiskohdat jäävät olettamusten varaan. Laulujuhlien järjestelytoimissa Sirkkojen nimet sen sijaan taajaan. P.J. Hannikainen oli juhlien yleisjohtaja, Kyösti Kanniainen oli mukana järjestelytoimikunnassa sekä tietysti lehtimiehenä, Emil Candelin, Kalle Mård, Yrjö Blomstedt ja Emil Sanmark puuhasivat koristelutoimikunnassa ja useat muut muissa pienemmissä tehtävissä. Sirkkojen osuus lienee siten painottunut laulujuhlilla enemmänkin järjestelyihin kuin varsinaiseen laulamiseen. Koska Ylioppilaskunnan laulajat konsertoi laulujuhlilla, lauloi sen riveissä myös oletettavasti Sirkkoihin kuuluneet yyällistit. Mieskuorojen yhteisesiintymisiin Sirkkojen voidaan niinikään olettaa osallistuneen.
Eräs laulujuhlien kohokohta oli P.J. Hannikaisen ja Karl Flodinin sävellyksiin perustuvan "Väinämöisen laulu" -laulukuvaelman esitys. Sen esittäjistä, sen enmpää kuin laulukuvaelman sisällöstä, eivät lehtiselostukset mainitse. Ilmeisen isänmaallisen ja peitellysti sortovaltaa moittivan sisältönsä takia paikalliset lehdet lienevät pidättyneet sen arvioinneista. Liian rohkeasti kirjoittavien lehtien osaksi tuli helposti viranomaisten määräämä lakkauttaminen. Jyväskylässä harjoitetun esityksen laulajissa lienee ollut myös Sirkkojen jäseniä.
Mieskuoro Sirkkojen virallinen perustava kokous pidettiin Rantapuiston ravintolassa syyskuun 20. päivä 1899, siis vasta puolisen vuotta ensiesiintymisen jälkeen. Ei tiedetä, olivatko perustamistoimet pelkästään unohtuneet, vai vaikuttiko tähän sortokauden ilmentymä, uusien yhdistysten perustamiskieltö.
Rantapuiston ravintola.Rantapaviljonki, jossa pidettiin kuoron perustamiskokous. Paviljonki sijaitsi aikoinaan suunnilleen nykyisen Vaasankadun kohdalla.
Perustavan kokouksen puheenjohtajana toimi Eugen Mansnerus ja sihteerinä Wille Lönn, jotka valittiin myös kuoron vastaaviin tehtäviin. Myöhemmin tämä päätös lienee unohtunut, koska kuoron ainoaksi "viskaaliksi" tituleerattiin rahastonhoitajana toiminutta G.A. Stoorea. Kokouksen toinen pykälä todistaa laulujuhlien merkityksestä kuoron synnyssä: "Viime kesäisistä laulujuhlista ja niiden aikana annetuista konserteista - erikoisesti Y.L:n - innostuneina läsnäolijat päättivät yksimielisesti perustaa Jyväskylään mieskuoron."
Kolmas pykälä toteaa kuoron nimen: "Kuoron nimeksi hyväksyttiin "Sirkat"."
Kokouksessa päätettiin lopuksi valita kuoron johtajaksi lehtori P.J. Hannikainen ja harjoitukset päätettiin pitää kerran viikossa.
Hotelli Wahlgren.Hotelli Wahlgren (nykyisin nimeltään Nikolainkulma ja siinä toimii Jyväskylän kaupungin kulttuuripalvelukeskus). Hotelli Wahlgrenin ullakolla sijaitsi Sirkkojen ikioma kabinetti, jonka seiniä koristivat "kosteiden" illanistujaisten humoristiset pilakuvat. Tilat ovat säilyneet suunnilleen alkuperäisessä asussaan.
Kahden runomittaisen kronikan, matrikkeleista ja muista julkaisuista löydettävien tietojen, valokuvien ja karikatyyripiirrosten avulla on mahdollista kuvailla kuoron jäsenistöä verraten tarkasti. Kyösti Kanniaisen riimittämä ja 1901 painettu Sirkkojen sankarilaulu esitteli alun perin viisitoista laulajaa. Illanvietossa, jossa kronikka ensi kertaa esitettiin laati Yrjö Blomstedt sujuvalla Kalevala-mitalla kronikan viimeiseksi värssyksi kuvauksen vielä Kanniaisestakin. Kanniaisen riimittämä vanha kansanomainen runomitta onnahtelee aikalailla, mutta sellaisenakin runo sisältää herkullisia kuvauksia alkuvaiheiden Sirkkojen edesottamuksista. Kanniainen kuvailee kronikassa yksityiskohtaisesti kunkin laulajan ulkomuotoa, parran tuuheutta, vatsan pulleutta tai säärten kaarta, mutta luonnehtii myös luonteen laatua ja musiikillisia avuja.
Pulle Blumenthalin laatima ruotsinkielinen runo Talangfulla Sirkor on runomitaltaan sujuvaa ja kerronnaltaan vallatonta. När judarna drogo från Egypten ut laulun säveleeseen riimitetyn kronikan kantaesitti tenoriäänellään August Laurén. Hän laati runon loppuun vielä kaksi Pulle Blumenthalille omistettua säkeistöä.
Kanniaisen laatima Sirkkojen sankarilaulu, mutta mahdollisesti myös Blumenthalin Talangfulla Sirkor on laadittu kuoron kolmanteen vuosijuhlaan keväällä 1901. On mahdollista, että juhla oli samainen soitannollis-draamallinen illanvietto heti kansankonsertin jälkeen 27.4.1901, jota varten Blumenthal laati tuonnempana esiteltävät loisteliaat kutsukirjeet ja ruokalistat. Jos oli Pulle Blumenthalin kynä sujuva runon kirjoittamisessa, oli se sitä ennen kaikkea osuvien karikatyyrien ja lukullisten dekoraatioiden toteuttamisessa. Hänen piirtämissään ja maalaamissaan Wahlgrenin Hotellin ullakkokabinetin seinämaalauksissa sekä edellämainituissa ruokalistojen kuvituksissa on runsaasti taitavia luonnehdintoja Sirkkojen jäsenistöstä.
Seuraavassa kronikkavärssyin elävöitetyssä matrikkeliosassa esitellään 20 Sirkkojen alkuvaiheissa keskeisesti mukana ollutta laulajaa.
Tohtori Ville Puttosen 50-vuotishistoriikissa esittämä perustajajäsenten luku 16 näyttää todennäköiseltä. Hänen esittämänsä arvio tohtori Edvin Hagforsin tilapäisestä jäsenyydestä vaikuttaa perustellulta. Kirjakauppa-apulainen Hjalmar Landstedt lienee hänkin osallistunut kuoron toimintaan vain väliaikaisesti. Kuoron 50-vuotismatrikkelissa mainitaan tässä esiteltyjen kahdenkymmenen laulajan lisäksi vuosina 1900-1901 kuoroon liittyneet juristi Ivar von Zweygberg, varikonpäällikkö Viktor Buur sekä veljekset apteekkari Arthur Marttinen ja asemapäällikkö Valter Marttinen. Koska he eivät esiinnyt tämän julkaisun lähteistössä, ei heitä ole katsottu aiheelliseksi esitelläkään.
Kronikoitten ensimmäiset säkeistöt ovat johdantona varsinaille kuoron laulajien esittelylle:
Käyös kanssani kisahan
Runon impi ihanainen
Ilovirttä viertämähän
Lauluakin laatimahan
Pikku pilaa pitämähän
Miehistä nyt mielevistä,
Mi on saanut nimeksensä
"Sirkat", se on sointusuiset
Kuusitoista kuuluvata
Miehiä olj mujevia,
Jotka saivat laulantahan,
Nuottiloita nujuamahan,
Yhessä on ynisemähän.
Lauloit vuoden, lauloit kaksi,
Komeasti kolmannenkin,
Kun on laitoit tämän illan
Keräsitten kekkeritkin
Muistellaksen mennehiä
Tulevia tuumiaksen
Af körer som startats i J:kylä stad
Ej finnes en enda så munter och glad
Som "Sirkornas" manliga, välkända kör
Med kry dirigent och en egen kassör!
För öfrigt är kören det svarar jag för
:,:En fan så talangfull och klingande kör:,:
Fil.maist. seminaarin lehtori, säveltäjä. Syntyi 9.12.1854 Nurmeksessa, kuoli 13.9.1924 Helsingissä. Vanhemmat kanttori Heikki Hannikainen ja Eva Wright, puoliso 1888 musiikinopettaja Alfhild (Alli) Nikander.Mieskuoro Sirkkojen musikaaliselle kehitykselle oli ratkaisevan tärkeää, että ensimmäiseksi johtajaksi saatiin paras mahdollinen johtaja, Jyväskylän Seminaarin musiikinlehtori P.J. Hannikainen. Hän tuli ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta 1875 ja valmistui Helsingin yliopistosta kemian maisteriksi 1882.
Jyväskylän Seminaarin ensimmäisen musiikinlehtorin E.A. Hagforsin johtamat kuoroesitykset antoivat lyseota käyvälle Pekka Hannikaiselle ensimmäisen tuntuman kuoromusiikkiin. Koko opiskeluaikansa hän oli innolla mukana ylioppilaitten musiikkiharrastuksissa. Hän oli perustamassa Ylioppilaskunnan Laulajia ja toimi kuoron johtajana 1881-1886. Vuoden 1884 laulujuhlilla Hannikainen vieraili entisessä koulukaupungissaan Jyväskylässä Ylioppilaskunnan laulajien johtajana.
Suoritettuaan musiikinteorian tutkintoja hän sai pätevyyden Jyväskylän Seminaarin musiikinlehtorin virkaan, johon hänet nimitettiin 1893. Hän jatkoi edeltäjänsä E.A. Hagforsin aloittamaa työtä suomalaisen kuoromusiikin kehittäjänä. Hän toimitti ja julkaisi suuren määrän kuorokirjallisuutta. Hannikaisen lukuisat sävellykset kuuluvat yhä useimpien kuorojen kantaohjelmistoon. Hänen vaimonsa, lyseon musiikinopettaja Alli Hannikainen perusti ja johti edelleenkin vireästi toimivan naiskuoron Vaput. Myös P.J. Hannikaisen maineikkailla muusikko-pojilla oli kosketuskohtia Sirkkoihin. Kansainväliseen maineeseen yltänyt kapellimestari Tauno Hannikainen sai esimerkiksi Jyväskylän laulujuhlilla kesällä 1954 tilaisuuden johtaa isänsä perustamaa Sirkat -mieskuoroa tämän esittäessä Olympia-hymnin.
P.J. Hannikainen johti kuoroa vuosina 1899-1903. Hänet kutsuttiin Sirkkojen ensimmäiseksi kunniajäseneksi.
Ratainsinööri, syntynyt 22.11.1850 Raahessa, kuoli 27.7.1905 Jyväskylässä (Petäjävedellä). Vanhemmat kauppias Anders Gustaf Candelin ja Elisabet Andriette Lauraeus, puoliso 1882 Elin Charlotta Sofia von Konow.
Suoritettuaan siviili-insinöörin tutkinnon hän tuli valtionrautateiden palvelukseen 1882. Suolahden-Haapamäen ratajakson ratainsinööriksi hän sai nimityksen 1898. Jyväskylässä Candelin toimi kaupunginvaltuuston jäsenenä vuosina 1900-1905 ja rahatoimikamarin esimiehenä 1898.
Candelin kuoli tapaturmaisesti rautatieonnettomuudessa. Petäjävedellä. Onnettomuuspaikalla radan varressa on Candelinille pystytetty muistokivi.
Muhkeaviiksinen Candelin lauloi kuorossa toista bassoa vuosina 1899-1905.
Asemapäällikkö. Syntyi 19.10.1870 Kivijärvellä (Vanajassa), kuoli 18.4.1921 Helsingissä, vanhemmat kirkkoherra Viktor August Konsin ja Ida Emilia Sulin, puoliso 1901 Alma Augusta Lagerstam.
Väinö Konsin aloitti oppikoulunsa Jyväskylän lyseossa 1882 ja jatkoi sitten koulunkäyntiään Helsingin Suomalaisessa alkeisopistossa. Toimittuaan valtionrautateiden palveluksessa vuodesta 1891 lähtien hän tuli Jyväskylän rataosan valmistuttua 1897 Jyväskylän aseman I luokan kirjuriksi. Auran asemapäälliköksi Konsin nimitettiin 1918.
Helsingissä ollessaan Konsin oli hankkinut laulajakokemusta mm. oopperaesityksissä.
Sirkoissa hän lauloi toista bassoa vuosina 1899-1918.
Kirjansitomon johtaja, syntynyt 21.9.1868 Tampereella, kuoli 13.1.1949. Vanhemmat postiljooni Kalle Mård ja Fredrika Heikintytär, puoliso 1892 Emilia Aleksandra Björkman.
Kalle Mård tuli Jyväskylän ala-alkeiskoulun oppilaaksi 1878. Koulun jälkeen hän avasi kaupungissa makkarakaupun 1880, muta siirtyi jonkin ajan kuluttua kirjansitojan oppiin. Hän yleni vähitellen kirjansitojamestariksi ja Gummeruksen kustannusliikkeen kirjansitomon johtajaksi.
Työväenliikkeen wrightiläisellä kaudella Mård oli innolla mukana Jyväskylän Työväenyhdistyksen toiminnassa. Hän liittyi yhdistykseen 1889, valittiin sihteeriksi 1898 ja johtokunnan jäseneksi. Yhdistyksen lähettämänä hän teki opintomatkan Saksaan 1895. Kalle Mård muutti pois paikkakunnalta 1901. Sirkoissa Mård ehti laulaa toista bassoa siis vain parisen vuotta. Ennen Sirkkoja hän oli laulanut Jyväskylän Lauluseuran sekakuorossa.
Proviisori, syntynyt 3.3.1878 Viipurissa. Vanhemmat poliisikonstaapeli ja jahtivouti Gustaf Taberman ja Emilia Kristina Westberg.
Ferdinand Tabermanin sisar oli Jyväskylän Tyttökoulun saksan kielen ja käsitöiden opettajatar Ida Wilhelmina Taberman.
Kuoron kuopus Ferdinand Taberman lienee tullut Sirkkoihin ammattiveljensä Seeni Mansneruksen vaikutuksesta. Hän lauloi Sirkoissa toista bassoa vuosina 1899-1905.
Asemapäällikkö, syntynyt 14.3.1867 Lapinjärvellä, kuoli 10.3.1924 Helsingissä, vanhemmat alikapteeni Evert Johan Knut Wadenstjerna ja Olga von Ammondt. Puoliso 30.8.1891 Elin Alina Konsin.
Valtionrautateiden palvelukseen 1888 tullut Wadenstjerna nimitettiin Leppäveden asemapäälliköksi 1899 ja 1908 hän sai siirron Kauniaisten asemapäälliköksi. Wadenstjerna oli Väinö Konsinin lanko. Hän ajoi ahkerasti Sirkkojen harjoituksiin resiinallaan Leppäveden asemalta. Wadenstjerna lauloi ensimmäistä bassoa vuosina 1899-1906.
Kasööri, syntynyt 20.7.1870 Tampereella, kuoli 17.11.1949 Jyväskylässä. Vanhemmat panimomestari Emanuel Wilhelm Lönn ja Maria Mathilda Siren. Puoliso Alma Dagmar Peltonen.
Ville Lönn hankki isänsä tavoin itselleen panimomestarin koulutuksen. Hän muutti Jyväskylään Joutsasta, jossa oli toiminut Joutsan panimon johtajana. Jyväskylässä hän johti Jyväskylän Oluttehdasta vuoteen 1910. Sen jälkeen hän toimi Jyväskylän Säästöpankin kasöörinä 1930-luvun lopulle saakka. Hänellä oli polkupyöräedustus ja osakkuuksia eri liikeyrityksissä. Ville Lönn keräsi laajat postimerkki-, perhos- ja linnunmunakokoelmat. Hän oli myös taitava eläinten täyttäjä. Monilta harrastuksiltaan hän ehti myös kaupunginvaltuuston jäseneksi vuosiksi 1914- 1916.
Ystävykset Ville Lönn, Seeni Mansnerus ja G.A. Stoore olivat erottamaton kolmikko niin keväisillä lohenongintamatkoilla, syksyisillä ja talvisilla metsästysretkillä kuin kesäisillä Päijänne-purjehduksilla.
Sirkoissa ensi bassoa puoli vuosisataa laulanut Lönn hoiti monia kuoron luottamustoimia. Hän oli puheenjohtajana 1917-1923, johtokunnan jäsenenä 1926-1927 ja musiikkilautakunnan jäsenenä 1929-1930. Hänet kutsuttiin kuoron kunniajäseneksi.
Apteekkari. Syntynyt 24.10.1868 Kivennavalla, kuoli 23.3.1952 Jyväskylässä, vanhemmat tullivirkamies Petter Wilhelm Mansnerus ja Mathilda Kristina Kiljander. Puoliso 1899 Olga Maria Lilius.
Käytyään kuusi luokkaa Jyväskylän Lyseota hän tuli enonsa apteekkari Frans Kiljanderin palvelukseen 1888. Hän suoritti proviisorin tutkinnon 1896 ja tuli samaisen apteekin apteekkariksi 1904. Hän teki yli kuusikymmenvuotisen elämäntyönsä samassa apteekissa.
Seeni Mansnerus oli apteekkaritoimintansa lisäksi osakkaana ja johtokunnan jäsenenä monissa liikeyrityksissä. Kaupunginvaltuustossa hän toimi 1908-1913 ja suojeluskunnan eri tehtävissä vapaussodan jälkeen.
Lohenonginta, metsästys ja Päijänne-retket olivat hänen mieluisia harrastuksiaan. Nuoruudessaan Seeni Mansnerus oli taitava voimistelija ja kaunoluistelija.
Musiikkiharrastuksensa lisäksi hän oli perehtynyt myös muihin taiteisiin, etenkin kirjallisuuteen ja kuvataiteisiin. Seeni Mansnerus ehti laulaa Sirkkojen ensi bassossa miltei puoli vuosisataa.
Hän toimi kuoron puheenjohtajana 1923-1928, varapuheenjohtajana 1917-1923 ja 1928-1931 ja johtokunnan varajäsenenä 1931-1933. Hänestä tuli Sirkkojen kunniajäsen 1925.
Lääketieteen lisensiaatti. Syntynyt 5.6.1870 Jyväskylässä, kuoli 27.4.1950 Helsingissä. Vanhemmat hovineuvos, ylimetsänhoitaja Adolf Wilhelm von Zweygberg ja Augusta Sofia Rehnström, puoliso 1901 Hilda Emilia Wichmann.
Jyväskyläläissyntyinen Yrjö von Zweygberg aloitti koulunkäyntinsä Seeni Mansneruksen kanssa samalla luokalla Jyväskylän lyseossa vuonna 1879. Lääketieteen lisensiaatin tutkinnon 1898 suorittanut von Zweygberg teki elämäntyönsä osaksi Lahdessa synnytyssairaalan johtajana ja osaksi Helsingissä vuodesta 1924 lähtien yksityislääkärinä.
Opiskeluaikanaan Yrjö von Zweygberg otti innokkaasti osaa musiikkiharrastuksiin. Hänen kuorojaan olivat Ylioppilaskunnan laulajat 1889-1891, Savon Kööri 1890, Muntra Musikanter 1897, sekä Suomen Laulun mieskuoro 1901. Taitavana viulistina von Zweygberg harrasti kamarimusiikkia lukuisissa kamariyhtyeissä. Hänen veljensä oli maailmankuulu sellotaiteilija Lennart von Zweygberg.
Sirkkojen riveissä Yrjö von Zweygberg ehti laulaa ensimmäistä bassoa vain vuosina 1900-1901, joissakin konserteissa solistinakin.
Apteekkari. Syntynyt 1.11.1869 Jomalassa Ahvenanmaalla. Isä Carl Laurén. Puoliso 1899 Signe Ingeborg Englund.
Proviisorin koulutuksen saanut August Laurén perusti 1890-luvun loppupuolella Jyväskylän Rohdoskaupan. Liike ajautui konkurssiin 1908, minkä jälkeen Laurén muutti pois paikkakunnalta.
Jyväskylän Kauppiasyhdistyksen jäsenenä Laurén toimi vuosina 1902-1906.
Tavattoman tuuheapartainen Laurén lauloi toista tenoria Sirkoissa vuosina 1900-1908.
Metsänhoitaja. Syntynyt 30.12.1869 Muhoksella, kuoli 27.2.1949 Sippolassa. Vanhemmat ylimetsänhoitaja Edvard Leopold Blumenthal ja Mathilda Hedman. Puolisot I 1900 Sofia Elisabet Soini ja II 1923 Helmi Maria Soini.
Vanhempi Blumenthalin veljeksistä valmistui metsänhoitajaksi 1892. Toimittuaan metsänhoitotehtävissä eri puolilla Suomea hän tuli Halla Osakeyhtiön metsänhoitajaksia 1898 toimialueenaan Keski-Suomi. Kymiyhtiön palveluksessa Blumenthal oli vuodesta 1916 lähtien. Hänellä oli lukuisia luottamustoimia oman alansa järjestöissä.
Kuorokokemusta Blumenthal oli saanut Akademiska Sångföreningenissä vuonna 1893.
Sirkkojen toimintaan toista tenoria laulanut Arthur Blumenthal otti osaa vuosina 1899-1902.
Konttoristi Fridi Hedmanin henkilötiedot ovat kovin puutteelliset. Hän oli naimisissa Hilma Alina Ahlgrenin kanssa.
Hän tuli Kankaan Paperitehtaan konttoristiksi ilmeisesti 1890-luvun lopulla Sortavalasta. Vuoden 1906 Snellmaninpäivänä hän suomalaisti tuhansien muiden tavoin sukunimensä, Hedmanista tuli Heimola. Tampereella Sirkkojen perustajajäsen Fridi Heimola muutti 1907. Hedman lauloi sekä ensimmäistä että toista tenoria.
Arkkitehti, seminaarinlehtori, syntynyt 9.3.1871 Helsingissä, kuoli 6.12.1912 Jyväskylässä. Vanhemmat rehtori Kaarlo Johan Blomstedt ja Ida Wilhelmina Lindqvist, puoliso 1899 Paula Lovisa Forsman.
Yrjö Blomstedt valmistui arkkitehdiksi Polyteknillisestä Opistosta 1894, pätevöityi seminaarin käsityönlehtoriksi Sortavalan Seminaarissa 1895 ja sai nimityksen seuraavana vuonna Rauman seminaarin piirustuksen, käsitöiden ja maantiedon kollegaksi. Samojen aineiden lehtoriksi Blomstedt nimitettiin 1898. Opiskeluaikanaan hän oli tehnyt muinaistieteellisiä tutkimmusmatkoja vanhojen kivikirkkojen hautakivien inventoimiseksi Lounais-Suomessa sekä karjalaisten rakennusten ja koristemuotojen tutkimiseksi ja kokoamiseksi Itä-Karjalassa.
Virkatoimissaan, monissa luottamustehtävissään, museaalisissa ja kotiteollisuuden harrastuksissaan sekä arkkitehtuurissaan hän kohosi kansallisesti merkittäväksi vaikuttajaksi.
Jyväskylän kunnallisissa asioissa Blomstedt vaikutti mm. rahatoimikamarin esimiehenä sekä uuden asemakaavan puuhamiehenä.
Yrjö Blomstedt kuului Ylioppilaskunnan Laulajiin vuosina 1891-1893. Sirkoissa hän lauloi vuosina 1899-1911 sekä ensitenorin että ensibasson stemmoja, joissakin konserteissa myös solistina.
Yrjö Blomstedtin nuorin poika, kansainvälistä kuuluisuutta saavuttanut kapellimestari Jussi Jalas on muistelmissaan kertonut Sirkkojen laulun olleen hänelle varhaisin voimakas musiikkielämys. Jussi Jalas sai tilaisuuden johtaa jo nuoruudessaan ihailemaansa kuoroa vuonna 1978 sen esittäessä yhdessä solistien ja Jyväskylän kaupunginorkesterin kanssa Sibeliuksen teoksen Tulen synty.
Voimistelun lehtori, syntynyt 31.1.1864 Kokkolassa, kuoli 29.1.1916 Jyväskylässä, vanhemmat merikapteeni ja kauppias Gustaf Ferdinand Stoore ja Brita Sofia Ullbrandt, puoliso 1895 Anna Maria Swan.
Gustaf Stoore valmistui ylioppilaaksi Jyväskylän lyseosta 1884, suoritti voimistelunopettajatutkinnon 1889 ja kasvatusopin tutkinnon 1895. Entiseen kouluunsa Jyväskylän lyseoon hän palasi virkaa tekevänä voimistelunlehtorina 1887. Hän sai vakinaisen nimityksen virkaan 1889. Stoore hoiti ajoittain myös Jyväskylän Seminaarin voimistelunlehtorin virkaa. Opettajantoimensa ulkopuolella hän oli mm. Suomi-yhtiön vakuutusasiamiehenä.
G.A. Stooren useimmat harrastukset liittyivät luonnossa liikkumiseen; hän oli innokas metsästäjä ja lohenonkija.
Meren rannalta kotoisin olevaa merikapteenin poikaa innosti ennen kaikkea purjehtiminen. Hänen suurella, kaksimastoisella Tehi-sluupillaan Sirkat tekivät monia retkiä Päijänteelle.
G.A. Stooren valokuville tallentamat näkymät vuosisadanvaihteen Jyväskylästä ja sen ympäristöstä antavat monipuolisen kuvan ajan elämänmenosta. Stoore toteutti myös Sirkkojen alkuvaiheiden kuvallisen tallennuksen.
Monipuolinen musiikkimies G.A. Stoore lauloi Sirkkojen ensitenoria vuosina 1899-1916. Hän toimi kuoron ensimmäisenä taloudenhoitajana 1899-1908.
Asemapäällikkö, syntynyt 19.9.1872, vanhemmat yli-konduktööri Johan Sundlöf ja Karolina Rosenqvist, puoliso 20.12.1900 Thyra Henrietta Andersen.
Vain parisen vuotta Jyväskylässä toiminut Sundlöf hoiti Jyväskylän aseman luokan kirjurin virkaa. Myöhemmin hän oli mm. Pinjaisten asemapäällikkö.
Kalle Sundlöf kuului Akademiska Sångföreningeniin vuosina 1893-1900 ja Sirkkoihin 1900-1902.
Päätoimittaja. Syntynyt 22.2.1871 Oulussa, kuoli 22.6.1915 Tampereella. Vanhemmat Karl Adolf Kanniainen ja Maria Ulrika Rosengren, puoliso 1897 Jenny Julia Repo.
Kyösti Kanniainen kävi koulunsa Oulussa kirjoittaessaan ylioppilaaksi 1890. Hän opiskeli jonkin aikaa Helsingissä, mutta palasi tutkintoa suorittamatta Ouluun sanomalehtimieheksi. Keski-Suomi-lehden päätoimittajana Jyväskylässä hän toimi 1894-1906 ja Tampereen Sanomien päätoimittajana 1906-1915. Hän osallistui innokkaasti Keski-Suomen Maanviljelysseuran, Työväenyhdistyksen, Kauppiasyhdistyksen sekä useiden isänmaallisten rientojen johtotehtäviin.
Kanniainen oli kaupungin edustaja valtiopäivillää 1905-1906 sekä Keski-Suomen yleisehdokas eduskunnassa 1914.
Hän oli ahkera esitelmöitsijä, runonlausuja ja kuoronjohtaja monissa tilaisuuksissa.
Kyösti Kanniaisella oli vankka kuorokokemus Sirkkoja perustettaessa. Hän oli laulanut Ylioppilaskunnan Laulajissa, Suomen Laulun mieskuorossa sekä johtanut mm. Mieskuoro Laulajia ja Jyväskylän Vapaaehtoisen Palokunnan laulajia.
P.J.Hannikaisen luovutua Sirkkojen johdosta 1903 tuli Kanniaisesta hänen seuraajansa.
Korkeasta ja kirkkaasta tenoriäänestään tunnettu Kanniainen lauloi Sirkoissa 1899-1906, ajoittain konserteissa myös solistina.
Metsänhoitaja, syntynyt 7.6.1873 Muhoksella, kuoli 31.3.1933 Helsingissä. Vanhemmat ylimetsänhoitaja Edvard Leopold Blumenthal ja Mathildaa Herman, puoliso 1910 Toini Elisabeth Castrén. Pulle Blumenthal pääsi ylioppilaaksi 1894 ja valmistui metsänhoitajaksi 1898. Hän hoiti valtion piirimetsänhoitajan viransijaisuuksia mm. Jämsän ja Viitasaaren piireissä vuosisadanvaihteen molemmin puolin. Keski-Suomesta Blumenthal siirtyi metsähallitukseen ensin kanslistiksi ja sitten alimetsänhoitajaksi. Turtolan piirin metsänhoitajan virkaan hänet nimitettiin 1906 ja Kemin piirin vastaavaan virkaan 1909. Hän jäi tästä virasta sairaseläkkeelle 1928.
Pulle Blumenthal lauloi vanhemman veljensä tavoin opiskeluaikanaan Akademiska Sångföreningenissä vuonna 1895. Sirkkoihin Pulle Blumenthal kuului 1899-1901 laulaen toista bassoa. Kuoron nimi Sirkat on hänen ehdottamansa. Pulle Blumenthalin laatimat osuvat piirrokset ruokalistoissa ja kutsukorteissa ja ilmeikkäät maalaukset kuoron ullakkokabinetin seinillä antavat ainutlaatuisen lähteistön Sirkkojen alkuvaiheiden tutkimiseen.
Koristemaalari. Syntynyt 27.8.1870 Tammelassa, kuoli 4.3.1900 Jyväskylässä, isä Karl Sanmark.
Tiedot Emil Sanmarkin elämänvaiheista ovat valitettavan niukkoja. Jyväskylän kunnallistalon juhlasalin ja porrastilojen taidokkaasti toteutetut kattomaalaukset ja friisit ovat Sanmarkin lyheksi jääneen elämäntyönn näkyvin muisto. Hänen maalariliikkeensä, joka ilmoitteli Jyväskylässä ilmestyneissä sanomalehdissä verraten usein, toteutti myös muutamien yksityistalojen koristemaalauksia. Työnsä ulkopuolella Sanmark osallistui mm. nuorisoseuratoimintaan.
Emil Sanmark ehti laulaa Sirkkojen toista bassoa vain vajaan vuoden 1899-1900, Hän oli ensimmäinen, jonka laulajaveljet joutuivat saattamaan haudan lepoon maaliskuussa 1900. Hän kuoli tulipalossa saamaansa häkämyrkytykseen.
Sirkat ovat myöhemmin pystyttäneet hänen haudalleen Jyväskylän vanhalle hautausmaalle hautamuistomerkin.
Pankinkasööri. Syntynyt 24.12.1856 Porvoossa, kuoli 24.3.1931 Helsingissä. Vanhemmat Jyväskylän lyseon rehtori Gottlieb Leopold Pesonius ja Fredrika Sofia Söderström, puoliso 1892 Minne Konstantia Waltonen.
Olli Pesonius kävi 7 luokkaa Jyväskylän lyseota ja sen jälkeen Filipstadin vuorikoulua Ruotsissa. Petäjäveden Koskensaaren rautatehdasta hän hoiti 1879 lähtien kunnes siirtyi Suomen Pankin Jyväskylän konttorin palvelukseen 1887. Pankin käsöörinä hän toimi 1895-1926. Hän oli vakuutusyhtiö Pohjolan asiamiehenä viime vuosisadan lopulla sekä Jyväskylän kaupunginvaltuuston jäsenenä 1896-1901.
Musiikin lisäksi hänen keskeisimpiä harrastuksiaan olivat lohenonginta ja metsästys.
Olli Pesonius lauloi Sirkoissa sekä ensimmäistä että toista bassoa vuosina 1899-1915.
Aluemetsänhoitaja, syntynyt 4.1.1864 Heinolassa, kuoli 6.10.1945 Helsingissä. Vanhemmat yli-insinööri Hugo Kasimir Nordenswan ja Zelé Christina Agricola. Puolisot: I 1890 Ingrid Elisabeth Stenius, II 16.10.1915 Estrid Margaretha Eleonora Lagerborg.
Hugo Nordenswan kirjoitti ylioppilaaksi 1886 ja suoritti metsänhoitajatutkinnon C.H. Ahlqvistin puutavaraliikkeen palveluksessa 1896-1900 ja Utra Wood Companyn palveluksessa 1900-1902 asemapaikkanaan Jyväskylä.
Muutettuaan kaupungista Nordenswan toimi mm. Harjun maanviljelyskoulun opettajana 1910-1915 ja Kouvolan piirin aluemetsänhoitajana 1923-1925. Hän viljeli myöhemmin omaa tilaansa Tammisaaressa. Jyväskylään Hugo Nordenswan perusti 1898 voimisteluseuran miehille. Lyseolla harjoituksiaan pitänyt herrojen voimisteluklubi lopetti toimintansa innostuksen lopahdettua jo seuraavana vuonna. Hugo Nordenswan oli useiden Sirkkojen tapaan tutustunut mieskuorolauluun Ylioppilaskunnan Laulajissa vuonna 1889. Ensi tenoreihin kuulunut Nordenswan lauloi Sirkoissa 1899-1902.
Filosofian kandidaatti, seminaarinjohtaja, syntynyt 12.8.1867 Turussa, kuoli 9.8.1938 Helsingissä. Vanhemmat rakennusmestari August Wilhelm Johansson ja Fredrika Palm, puoliso 1896 Hanna Elisabeth Blomqvist.
Augusti Alho kirjoitti ylioppilaaksi Turun suomalaisesta lyseosta 1887 ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin Yliopistossa 1890. Hoidettuaan viransijaisuuksia eri puolilla Suomea hän sai nimityksen Jyväskylän lyseon matematiikan, fysiikan ja luonnonhistorian kollegaksi 1897 ja seuraavana vuonna samojen aineiden virkaan Jyväskylän Tyttökoulussa. Rauman Seminaarin matematiikan ja luonnontieteiden lehtoriksi Augusti Alho nimitettiin vuoden 1900 lopulla ja oppilaitoksen johtajaksi 1913.
Raumalla hän oli perustamassa Rauman Mieslaulajia.
Sirkkojen jäsenenä Alho oli vuosina 1900-1903, mutta aktiiviseen laulantaan ensitenoreissa hän lienee osallistunut vain vuoden 1900 aikana.
"Halunnette ehkä tietää milloin on Sirkkojen riemullisin aika? Se on silloin, kun Jyväsjärvi ja Päijänne riisuvat talviset kahleensa, lehtojen koivuissa koreilee hempehin lehti ja mäkien metsiköistä leviää pihkainen tuoksu, - kun ilman täyttää lintujen kiihkeä liverrys ja aurinko säteilee niin veitikkamaisen kirkkaasti. Silloin hylkäävät Sirkat hetkeksi arkihuolensa ja antautuvat venheittensä varaan ja laskettelevat puhtaita, keväisiä vesiä Kalasaaren rauhaisalle rannalle, missä puolittain männikön suojassa kyyhöttää Päijänteen Purjehdusseuran paviljonki houkuttelevine kuisteineen"
Näin kuvailee Kyösti Kanniainen Ylioppilaskunnan laulajien albumissa vuodelta 1903 Sirkkojen purjehduskauden alkamista. Tämä kausi kesti sitten keskikesän taukoa lukuun ottamatta toukokuun alusta aina myöhäiseen syksyyn saakka. Keskikesän viettivät kuorolaiset kukin omilla kesälaitumillaan, useimmat kaupungin ympäristön kesähuviloilla tai maalaistaloissa. Innokkaat purjehtijat Stoore ja Lönn siirtyivät kesäksi Sysmän Suopeltoon ja Hannikainen niininkään Etelä-Päijänteelle Tehinsilmään, lohenonkija Olli Pesonius vietti kesänsä Tarvaalankosken vaiheilla Laukaassa ja Mansnerus samassa pitäjässä Leppäveden Ranta-Rutasessa.
Sirkkojen yhteiset purjehdusretket suuntautuivat pääasiassa Kalasaaressa sijaitsevalle Päijänteen Purjehdusseuran paviljongille. Purjehdusseura oli rakentanut hirsirakenteisen vaatimattoman paviljonkinsa kallioiselle saarelle vain muutamaa vuotta aiemmin. Sirkkojen lisäksi purjehdusseuran tukikohtaa käyttivät retkeilykohteenaan monet muutkin jyväskyläläiset yhdistykset ja yhteisöt.
Huviretkeilijät kulkivat Kalasaareen vuosisadanvaihteessa pienillä höyrysluupeilla tai Pohjois-Päijänteen paikallisliikennettä välittäneillä pienillä matkustaja-aluksilla. Purjeveneet hinattiin useimmiten Jyväsjärveltä Äijälänsalmen läpi Päijänteelle juuri pienten höyrypursien perässä. Kuorolaulu kajahti Sirkkojen retkillä jo höyryalusten miltei äänettömässä kyydissä ja jatkui Kalasaaren kallioilla ja paviljongissa.
Sirkat Kalasaaressa.Sirkat Kalasaaressa. Kuvassa vasemmalta lukien Laurén, Hannikainen, Mård, Lönn, Mansnerus, Stoore, Alho, Blomstedt, Candelin, Hedman, Taberman, Pesonius, E. Blomenthal, Wadenstjerna ja Konsin.
Moottoriveneiden epämusikaalinen pörinä alkoi häiritä luonnonrauhaa Päijänteen rantamilla vähitellen vasta vuodesta 1905 lähtien. Ahkeran laulamisen ohessa huvimatkoilla kalastettiin, purjehdittiin sekä nautittiin mukana tuotuja eväitä.
Runsaat eväskorit varattiin tavallisesti joko Wahlgrenin Hotellin keittiöstä tai jonkun Sirkkojen jäsenen kotikeittiöstä. Kalasaaren paviljongissa eväät valmistettiin ateriaksi ja nautittiin katettujen pyötien ääressä rannalla. Pekka Hannikainen keitti joukolle kahvit nuotiossa ja toisinaan saatettiin sen hiilloksella halstrata uistimella tai verkolla pyydystettyä kalaa tai valmistaa peruna- tai naurishaudikkaita. Makkaran grillaaminen hiilloksella tuli muotiin vasta puolisen vuosisataa myöhemmin.
Myös Kalasaaren paviljongilla tai nuotion äärellä retkeläiset noudattivat etikettiä niin pukeutumisessaan kuin ruoka- ja juomatavoissaan. Pukeutuminen oli toki hieman vapaampaa kuin normaaleissa kaupungiolosuhteissa, mutta kovat kaulukset solmukkeineen oli useimmilla retkeläisistä kaulassaan. Ylioppilaslakki tai kevyt lippalakki saattoi joillakin olla päähineenä, mutta leveälierinen huopahattu tai knalli oli yhtä yleinen. Avopäin ei esiintynyt kukaan sen enempää kuin avojaloinkaan. Koska päivettymistä pyrittiin kaikin tavoin estämään pidettiin lakki tai hattu tiukasti päässä. Auringonottoa tai yleensä vähäpukeisena loikoilemista ei osattu kuvitellakaan. Jos auringonpaisteessa tuli puku päällä kuuma pyrittiin ennemmin varjoon kuin vaatetusta vähentämään.
Sirkkojen retkillä Kalasaareen ei yleensä uitu. Sen esti ensinnäkin kylmä vesi alku- tai loppukesästä, mutta ei se ollut vielä vuosisadanvaihteessa muutenkaan tavallista, ei edes nuorekkaassa ja "sporttihenkisessä" Sirkkojen joukossa. Jyväskylän kaupunkilaisten uintiharrastus rajoittui tämän vuosisadan alkuun saakka polskutteluun Jyväsjärven rannan uimalaitoksen lautaseinäisessä ja katetussa "uimakammiossa".
Nykyiseen kesänviettiin järven rannalla kuuluva saunominen oli sekin harvinaista Sirkkojen purjehdusretkillä Päijänteelle. Rantasaunat Päijänteen rantamien huviloilla yleistyivät vasta 1920-luvulta lähtien. Lauantai-iltaisia saunamatkoja tehtiin sen sijaan silloin tällöin kaupungin lähitaloihin Pumperiin, Hovilaan tai Särkkään Keljossa tai Tourujoen takaisiin Eerolan ja Tourulan taloihin. Sirkkojen virittämä serenadi kiitokseksi talon emännälle oli näiden saunamatkojen viimeisin ja muistettavin yksityiskohta.
Sirkkojen kalaretket suuntautuivat tavallisesti Haapakoskelle nykyisen Vaajakosken taajaman lähistölle. Haapakosken Kalastuksenhoitoyhdistyksen kalamaja Keskisenkosken niemessä oli näiden retkien kohde. Koko kuoro oli innokas osallistumaan näille matkoille, vaikkeivät kaikki kalastaneetkaan. Matka kuljettiin Jyväsjärven rannasta Haapakosken sahan laituriin paikallisliikennettä välittävillä höyryaluksilla. Haapakosken sahalaitosten alueen läpi kuljettua päästiin veneillä Naiskosken niskalta puolen kilometrin päässä olevalle Keskiselle koskelle. Innokkaimmat lohenpyytäjät, Willw Lönn, G.A. Stoore, Olli Pesonius ja Seeni Mansnerus lähtivät lohta soutamaan muun joukon jäädessä odottelemaan yhteisesti nautittavaa saalista. Odotusaika vietettiin laulaen ja korttia pelaten. Kallioisten vuorenrinteiden kautta laulu kaikui myös kalamiesten kuultavaksi. Kalamajan uunissa paistettu tuore lohi oli varsinkin rannalla olijoiden mielestä retken kohokohta.
Keväiset lohensoutajat muuttuivat syksyisin innokkaiksi metsästäjiksi; jänisjahti tai teerijahti sai myös Sirkat liikkeelle. Tavallisimmin metsästysretki suuntautui hyville riistamaille kaupungin lähistölle tai sitten kuljettiin höyrylaivalla kauemmas Päijänteen saariin. Syksyinen metsästys teeren kuvilta saattoi tuottaa saaliiksi kymmenittäin lyyrapyrstöjä.
Jänisjahteihin Sirkkojen useat jäsenet osallistuivat syyskuulta aina helmikuulle saakka. Näidenkin retkien organisoijina toimivat Wille Lönn ja G.A. Stoore. Heidän oivalliset jäniskoiransa ajoivat jahtipäivän aikana useita jäniksiä passimiesten haulikoiden ulottuville.
