Antonio Vivaldi
Antonio Lucio Vivaldi (s. Venetsiassa 4. maaliskuuta 1678, k. Wienissä 28. heinäkuuta 1741) oli italialainen säveltäjä. Hän kuuluu barokin keskeisten säveltäjien joukkoon.
Vivaldi oli ensimmäinen barokin kauden suuri säveltäjänimi. Hän jätti suuren vaikutuksen Bachiin, joka teki muun muassa cembalo- ja urkusovituksia tämän teoksista. Juuri muuta Vivaldin musiikki ei merkinnytkään lähes kahteen vuosisataan säveltäjän kuoleman jälkeen, sillä 1700-luvun ailahtelevissa muotivirtauksissa hänen nimensä unohtui nopeasti, ja 1800-luvullakin Bachin arvostuksen noustessa vain edellä mainitut sovitukset saivat huomiota.
Vuonna 1922 Wilhelm Altmann julkaisi ensimmäisen luettelon silloin tunnetuista Vivaldin teoksista. Vain neljä vuotta myöhemmin käsitys säveltäjästä kuitenkin mullistui. Vuonna 1926 erään luostarin johtaja Montferatossa päätti myydä lukuisia pölyttyneitä käsikirjoituksia kirjaston kokoelmista rahoittaakseen remontoinnin luostarin rakennuksissa. Torinon kansalliskirjaston johtaja Alberto Gentili tunnisti käsikirjoitusten seasta Vivaldin teoksia, jotka näyttivät kuuluvan laajempaan kokoelmaan. Erinäisten vaiheiden ja sattumusten kautta kirjaston onnistui hankkia kaikki kokoelman käsikirjoitukset, joita siellä yhä säilytetään. Ne sisältävät satoja konserttoja, 22 oopperaa ja useita kirkollisia vokaaliteoksia. Torinon käsikirjoitusten ansiosta kuvamme Antonio Vivaldista muuttui muutaman Bachia innoittaneen teoksen säveltäjästä itsenäiseksi ja tuotteliaaksi mestariksi, jonka vaikutus länsimaisen musiikin historiassa on kiistaton.
Vivaldin musiikki edustaa tyyliltään italialaista myöhäisbarokkia. Hän uudisti erityisesti konserttoa, jotka hänen säveltäminään olivat tavallisesti kolmiosaisia (nopea–hidas–nopea). Ne toimivat pitkään esimerkkeinä tuleville säveltäjille kaikkialla Euroopassa. Hän kehitti usein harmonisia ja teemallisia kontrasteja (esimerkiksi orkesterin ja soolosoittimen välinen kontrasti) yhdistettynä tonaalisesti määrättyyn rakenteeseen. Esimerkiksi ritornelloissa (samana toistuva jakso, joka vuorottelee konsertoivien jaksojen kanssa) toisiaan kontrastoivat aiheet esiintyvät uudella tavalla yhdisteltyinä. Säveltoistot, murretut kolmisoinnut ja asteikot yhdistyvät vaihteleviin rytmeihin antaen mahdollisuuden lukemattomiin muunteluvaihtoehtoihin. Musiikin ilmauksellisuus ja tunteellisuus enteilivät jo romantiikan syntyä. Toisin kuin muut aikansa italialaissäveltäjät, Vivaldi antoi teoksilleen erityiset nimet, jotka kuvastivat teosten luonnetta tai musiikillista sisältöä.
Vivaldi oli yksi musiikin historian tuotteliaimmista säveltäjistä. Hänen säilyneeseen tuotantoonsa kuuluu 46 oopperaa (säveltäjän mukaan peräti 94), 512 konserttoa, 19 sinfoniaa ja 108 sonaattia; lisäksi kirkollista ja maallista vokaalimusiikkia (messuja, motetteja, oratorioita, kantaatteja, psalmeja, serenataa ynnä muita) yli 60 teosta. Teoksen Neljä vuodenaikaa jälkeen Vivaldin suosituin työ on vuonna 1708 sävelletty noin puoli tuntia pitkä kuoroteos, Gloria (RV 589), joka on ollut yleisön suosikki 1950-luvulta alkaen.